Juhlakirjan etusivulle
Juhlakirjan sisällysluetteloon
Tulkoon valkeus1794 syttyivät kynttilät Vaasassa lukuseuran kirjastossa
ja yhä ne loistavat lämmintä valoaan kutsuen luokseen
lapsia, nuoria, keski-ikäisiä ja vanhoja
- satujen maailmaan
- elämyksiä kokemaan
- taiteesta ja musiikista nauttimaan
- kirjoista tietoa, voimaa, viisautta ammentamaan.
Tulkaa siis kaikki työssäkäyvät ja työttömät,
tulkaa yksinäiset ja ystävät.
Tulkaa lapset, nuoret ja vanhukset.
Tulkaa kaikki, kaikki te ihmiset,
tulkaa kirjastoon
- kirjasto on meitä varten
- kirjasto on teitä varten.
Se loistaa niinkuin majakka ja maailman myrskyjen keskellä
se vielä seisoo vahvana sillä se on sivstyksen kivijalka
ja sen kirkkaus on auringon kaltainen, sisimpämme valaisten.
Tulkoon valkeus - ja valkeus tuli - kirjaston kautta.
Sen rikkaassa monimuotoisuudessa, voimassa ja viisaudessa.
Sen auringonkaltaisessa kirkkaudessa, missä tieto loistaa tasapuolisesti kaikille
Sen lempeässä tähtien tuikkeessa, jossa henkisen ja fyysisen
hädän pimeydessä oleva ihminen näkee valon ja valkeus saa
kirjoitetun sanan kautta pimeydestä voiton.
Siinä mahdollisuudessa, jossa varattomuus ei ole esteenä
vaan jokaiselle avautavat opiskelun ja henkisen virkistyksen
avarat ovet käydä sisälle siihen maailmaan, josta jo esi-isämme
elämänvoimansa ja viisautensa ammensivat.
Tulkaa siis kaikki te ihmiset.
Tulkaa perheelliset, tulkaa yksinäiset.
Tulkaa kirjastoon, kulttuurin ja sivistyksen kehtoon.
Kirjasto ei ole vain rakennus. Se on enemmän.
Se on kuin avaruus, ihmeellinen ja yllättävä.
Se on täynnä kirkkaita tähtiä, kun elämäsi taivas yönmusta on
ja sinä olet onneton. Tai se on kuin kirkas poutasää, joka
virkistää tai niinkuin lähde erämaan, jonka partaalla jano sammutetaan.
Kirjasto on myöskin, niinkuin sanotaan, henkinen apteekki.
Siellä tuoksuu painomuste ja paperi, ei kamfertti.
Siellä väsynyt matkamies avun saa, kun kirjoista
taiteesta, musiikista voimansa ammentaa.
On huomionarvoinen asia, että lääke tällainen
on käyttäjälleen myöskin aivan ilmainen.
Kirjasto voi olla vieläkin enemmän sillä sieltä voi löytää
kauan sitten eläneen ystävän. Hän on ehkä Dostojevski tai
Saima Harmaja, joihin kirjastossa sinä voit tutustua.
Tai ehkä hän elämänmatkalla on kanssasi tällä vuosisadalla,
ja kirjoittamista kirjoistaan sinä ammennat voimaa, valoaan.
Runoilijalle kirjasto on kuin valoa heijastava meri.
Lapselle portti mielikuvituksen lumottuun maailmaan.
Tutkijalle kaleidoskooppi vaihtuvin värein ja muodoin.
Etsijälle salaperäinen labyrintti.
Sokealle mahdollisuus nähdä niihin maailmoihin, jotka
kirjoitetun sanan kautta lukien tai kuunnellen avautuvat.
Jokaiselle ohikulkijalle kirjasto on
- käden ojentava ystävä,
joka kutsuu luokseen
TULKOON VALKEUS, SANAT LAUSUTTU ON
JA SE TULI ON VIELÄKIN SAMMUMATON.Runon kirjoittaja on kirjailija ja Olof Langesteinin tyttärentyttären tyttärentyttären tytär