Hovioikeudenneuvos Olof Langenstein -
Valistusajan innoittama syvällinen juristi ja humanistiErkki Rintala
Kun Vaasan hovioikeus aloitti toimintansa pitämällä ensimmäisen istunnon perustajakuninkaansa Kustaa IIl:n vallankumouksen neljäntenä vuosipäivänä 21.8.1776, se sai kolmea päivää myöhemmin ensimmäiseksi auskultantikseen ja ylimääräiseksi virkamiehekseen turkulaisen lakimiehen Olof Langensteinin. (1) Langenstein oli uskollinen hovioikeudelle ja jäi täysin palvelleena eläkkeelle hovioikeudenneuvoksen virasta 21.6.1822. (2)
Tämän ajan lakimiehet eivät tunne Langensteinia ja hänen monipuolisia ansioitaan. Mutta edesmennyt hovioikeudenneuvos, sittemmin hovioikeudenpresidentti Paavo Alkio on kirjoittanut hänestä Vaasan hovioikeuden kirjastoa koskevassa tutkielmassaan. (3)
Langensteinin nimi on tutumpi Suomen kirjastoväelle, joka viettää kuluvaa vuotta 1994 yleisten kirjastojemme 200-vuotisjuhlavuotena. Lainakirjastojen synty meillä liitetään Vaasan hovioikeuden henkilökunnan piirissä 2.8.1794 perustettuun Vaasan lukuseuraan (Läse-Bibliotheket i Wasa) ja hovioikeudenneuvos Olof Langensteinin nimeen. Langenstein kuului lukuseuran perustajiin ja oli todennäköisesti hankkeen isä. Langenstein hoiti Suomen ensimmäistä lainakirjastoa 2. 8.1794 - n.1810. (4) Seuran aktiivi hän oli kuolemaansa saakka 8.6.1833. Tuolloin hän oli 81-vuotias.
Olof Langenstein syntyi Tukholmassa Adolf Fredrikin seurakunnassa 29.10. 1751. Hänen isänsä oli henkivartiokaartin korpraali Olof Langsten, äiti Margareta, o.s. Kjellman. Äiti kuoli vuonna 1763 Olof-pojan ollessa 12-vuotias. Isänkin kuoltua vuonna 1765 Olof jäi täysorvoksi 14-vuotiaana.
Langensteinin Suomeen tulon syytä ja ajankohtaa ei tunneta. Tiedetään vain, että hän kirjoittautui vuonna 1767 Porvoon lukioon käyttäen silloin nimeä Olavus Langensten. (5)
Ylioppilaaksi Langenstein otettiin Turun akatemiaan 9.11.1770. Hän suoritti lainopillisen tutkinnon 22-vuotiaana 15.6.1774. Turun hovioikeus otti hänet auskultantikseen seuranneen heinäkuun 4. päivänä. Auskultanttien luetteloon nimeksi kirjoitettiin Olof Langenstein. (6)
Vaasassa Langenstein sai aluksi tehtäväkseen toimia hovioikeudensihteerin apulaisena. Sen jälkeen virkaura eteni tavanomaisessa järjestyksessä. Nimitys kanslistiksi tuli 7.5.1777, notaariksi 8.10.1782, varakanneviskaaliksi 28.2.1785 ja hovioikeudensihteeriksi 6.5.1789. Tässä virassa Langenstein toimi, kun Vaasan lukuseura perustettiin. Asessoriksi eli hovioikeuden nuoremmaksi jäseneksi Langenstein nimitettiin 4.10.1800. (7)
Suomen sodan aikana Vaasan hovioikeuden jäsenet ja muu virkakunta antoivat 22.5.1808 ylipäällikkö, kreivi Buxhoevdenin vaatimuksesta Venäjän keisarille uskollisuudenvalan. (8) Sen seurauksena ja Kustaa IV Adolfin määräyksestä kenttämarsalkka Mauritz Klingspor erotti Uudessakaarlepyyssä 7.7.1808 allekirjoitetulla kirjeellä hovioikeuden virkakunnan ja siis myös Langensteinin asessorin virasta. (9)
Hovioikeuden toiminta keskeytyi, kuten kuningas oli määrännytkin, kunnes se taas käynnistyi lokakuussa. (10)
Hovioikeuden jäsenistä ja virkamiehistä oli kanneviskaali A. J. Bergvald ainoa, joka ei suostunut antamaan uskollisuudenvalaa uudelle hallitsijalle. Bergvald oli Langensteinin tavoin lukuseuralaisia. Hänet kuljetettiin Turkuun, jossa Buxhoevden tuomitsi hänet kuolemaan. Bergvald sai kuitenkin paeta Ruotsiin. Kustaa IV Adolf aateloi Bergvaldin 17.10.1808 Wasastjernaksi palkkiona mielenlujuudesta. (11)
Langenstein nimitettiin hovioikeudenneuvoksen virkaan 15.6.1811. Hän avioitui vaasalaisen kauppiaantyttären Kristina Katarina Rydmanin kanssa. Heidän kotinsa oli Vanhassa Vaasassa Kauppiaankadun ja Kirkkokadun kulmassa. (12)
Langestein toimitti ja julkaisi vuonna 1821 kaksiosaisen teoksen "Kongl. Wasa Hof=Rätts Universaler och Circulairer, Första Delen, Ifrån och med den 23. Aug. 1776, till och med den 7 Jan. 1808" ja "Kejserl. Wasa Hof=Rätts Universaler och Circulairer, Andra Delen, Ifrån och med den 3 Junii 1808, till och med den 10 Dec. 1819". Painotyön teki vaasalainen Londecerin kirjapaino (per. 1776). Langesteinin kirja oli näyttävästi esillä keväällä 1988 Upsalan yliopistokirjaston näyttelyssä "Boken i Finland 500 år". (13)
Langensteinin tehtäviin hovioikeudessa kuului muun muassa tutkia hovioikeuden palvelukseen pyrkivien auskultanttien tietoja voimassa olevasta oikeudesta. Kun lainopin opetus valtakunnassa ei ollut riittävän tasokasta, hovioikeuksien oli järjestettävä tuomarinuralle aikoville oma tutkinto. (14)
Ehkä Langensteinille mieluisampi tehtävä oli vastata loisteliaan hovioikeudentalon sisustusmuutoksista, jotka olivat tarpeen Aleksanteri I:n vierailun johdosta. Kustavilainen tyyli sai väistyä keisarillisen empiren tieltä. Tähänkin tehtävään Langenstein paneutui perusteellisesti ja asiantuntevasti, mikä voidaan päätellä säilyneestä asiaa koskevasta kirjeenvaihdosta. Monipuolisena ja toimeliaana miehenä Langensteinin oli kannettava vastuu myös hovioikeudentalon tontin kuivatustöistä. (15)
Kun Langenstein siirtyi eläkkeelle, hän jätti hovioikouden kirjastolle laajat yli 3.000 sivua käsittävät muistiinpanonsa voimassa olevasta oikeudesta ja oikeudenkäytöstä. Kokoelman sisällön perusteella Alkio on tehnyt johtopäätöksen, että Langensteinista oli kehittynyt virassaan suurella hartaudella työhönsä syventynyt lakimies. Langensteinin innostuksen alaansa on täytynyt olla tavallista suurempi, sillä hänen opiskeluaikanaan Turun akatemiassa lainopin opetus oli heikon Olof Pryssin hoidossa. Vasta Pryssin seuraajan Matthias Caloniuksen aikana lainopin opetus nousi Turussa kukoistukseen. Langenstein ei saanut siitä nauttia.
Muistiinpanot ovat laaja-alaisia. Oikeustapauksissa on sellaisia ratkaisuja, jotka kuvastavat aikansa oikeuskäsityksiä ja ihmisten elinolosuhteita. Erikoisuutena Alkio mainitsee kokoelmaan jäljennöksenä kuuluvan kuninkaan 15.4.1767 antaman päätöksen. Götan hovioikeus oli alistanut kuninkaan ratkaistavaksi, eikö nimismies Axel Thorinin ja metsänvartijan Johan Högbergin, joiden oli näytetty tappaneen tarkastusmies Carl Brundstedtin mutta joiden keskinäistä syyllisyyttä rikokseen ei ollut voitu selvittää, tullut heittää kuutiolla arpaa hengestään. Kuningas Adolf Fredrik määräsi esityksen mukaisesti ratkaistavaksi arvalla, kumpi syytetyistä oli menettävä henkensä. (16) Voimme vain arvata, että ratkaisuun liittyvät oikeusfilosofiset kysymykset askarruttivat syvällistä juristia.
Juridiikan opiskelijoita kuulusteltiin 1700-luvulla, paitsi lainopissa, myös sen perustieteissä, joita oli muun muassa käytännöllinen filosofia. (17)
Vuosisadan loppupuolella filosofinen ajattelu Turun akatemiassa oli jo vapautunut teologian holhouksesta. Tähän oli erityisesti vaikuttanut filosofi Christian Wolffin (1679-1754) opetus. Wolff pyrki kahteen tarkoitusperään, selviin järkikäsitteisiin ja siihen, mikä tuottaa ihmisille hyötyä ja onnea. Yksityisen hyödyntavoittelun tuli olla alisteista yhteiselle edulle. Langensteinin yliopistoajan filosofian opettaja Henrik Gabriel Porthan oli omaksunut wolffilaisuuden. (18)
Uudistuneen ajattelutavan myötä muuttuivat myös käsitykset virkamiehen asemasta ja velvollisuuksista 1700-luvun loppupuolella. Vuosisadan alkupuolella Suomessa herätti suorta mielipahaa maan oloihin perehtymättömien ja maan kieltä taitamattomien miesten nimittäminen virkoihin. Eräässä oikeudenhoitoa koskevassa mietinnössä todettiin, että asukkaiden henki ja omaisuus riippuivat Suomessa enemmän tulkkien kuin tuomarien arvostelukyvystä ja omastatunnosta. (19) Lakikirjan suomentamiseen ei liiennyt valtion varoja. Niin käännös- kuin painatustyökin (1759) oli tehtävä yksityisillä varoilla. Turun hovioikeus ei suostunut eikä ilmeisesti kyennytkään tarkistamaan käännöstyön oikeellisuutta. Se esitti, että Suomessa tuli käyttää vain ruotsinkielistä lakikirjaa, minkä hallitsija hyväksyi. -Suomenkielinen lakikirja jäi kuninkaallista vahvistusta vaille. (20)
Vuonna 1762 saatiin oloihin parannusta. Tällöin hallitus kielsi ruotsalaisia vain virkavuoron ja palkan vuoksi pitämästä virkaa Suomessa niin, että viranhaltija oleskeli Ruotsissa ja virkaa Suomessa hoiti viransijainen. Rinnan Turun akatemiassa heränneen omaan maahan ja kansaan kohdistuneen tutkimuksen kanssa virkamiehistössä syntyi tietoisuus siitä, että he olivat virkamiehiä Suomea varten. Gunnar Suolahti sanoo tästä: "Virkamiehet muuttuivat näin ollen valistuskauden katsantotavan mukaisesti pelkistä virkavallan edustajista isänmaallisiksi miehiksi, joilla kansan menestys oli - tai ainakin tuli olla sydämen asiana ja jotka erikoisesti sen tarpeita tyydyttämään olivat valmistuneet." (21)
Hovioikeudenneuvos Olof Langensteinia on hänen elämäntyönsä perusteella pidettävä valistusajan wolffilaisen maailmankatsomuksen ja 1700-luvun loppupuolella kehittyneen virkamiesaatteen esikuvallisena edustajana. Hän oli, paitsi ammattiinsa syvällisesti perehtynyt tuomari, myös humanisti ja kulttuuripersoonallisuus.
Tutkijat ovat tuoneet esille useita syitä Langensteinin toimeliaisuudelle lukuseura-lainakirjaston aikaansaamiseksi Vaasaan. Langenstein tunsi Benjamin Franklinin elämäkerran ja siis Amerikan lainakirjastoaatteet. Porthan oli vieraillut hovioikeudessa muutamaa viikkoa ennen kirjaston perustamista. Hän oli saattanut antaa lopullisen sysäyksen perustamistoimille. (22)
Ehkä kirjaston perustamiseen on osaltaan vaikuttanut Langensteinin ammatti ja työympäristö. Tuomarin keskeisin työväline on ollut ja on edelleen kirja. Hovioikeuden virkakunta kokosi jo hovioikeuden perustamisvaiheessa ylioikeudelle oman lainopillisen kirjaston, josta on sanottu, ettei sitä ajan oloihin nähden voida pitää aivan väheksyttävänä. Langensteinilla ensiksi sihteerin apulaisena ja sitten pitkäaikaisena sihteerinä on täytynyt olla keskeinen osa kirjaston kokoamisessa. Hovioikeuden kirjastosta huolehtiminen on kuulunut hovioikeudensihteerin työtehtäviin. Vasta tämän vuosisadan puolella hovioikeuden kirjastolla on ollut ajoittain erikseen valittu oikeustieteellistä kirjallisuutta tunteva hoitaja.
Lukukirjaston perustamisajankohtana myös hovioikeuden kirjasto sai huomiota osakseen. Kirjavarat inventoitiin 2.9.1794.
Langensteinin päivittäisessä työympäristössä arvostettiin yleisesti kulttuurin edistämistä. Esimerkiksi harrastus paikalliseen konsertti- ja teatteritoimintaan sai alkunsa hovioikeuden piiristä. (23) Tieteitä suosittiin. Pohjalainen Nicolas Gabr. Ekholm kiittää Upsalassa 1777 julkaistussa lainopillisessa väitöskirjassaan hovioikeuden ensimmäistä presidenttiä Arvid Kurckia ja eräitä muita hovioikeuden jäseniä avokätisestä hyväntekeväisyydestä. Ilmeisesti lahjoittajille kiitokseksi lähetetty väitöskirja kuuluu nyt hovioikeuden vanhan kirjaston aarteisiin.
Langensteinin humanistisiin harrastuksiin kuului kirjaston ohella muun muassa Raamattujen levittäminen. Hän oli Vaasan Pipliaseuran toimelias jäsen ja mukana seuran perustamistoimissa. Kotiseudun heränneillä oli talo, josta annettiin asuinsija vanhuksille. Langenstein tuki taloudellisesti heränneitten hyväntekeväisyyttä. (24)
Aleksanterin yliopiston aloitettua Turun palon jälkeen toimintansa Langenstein lahjoitti sille 14.6.1828 Suomen historiaa käsittelevät kirjakokoelmansa samoin kuin almanakkakokoelmansa. Kirjoissa on Langensteinin yksinkertainen ex libris. (25)
Hovioikeus sai vastaanottaa 23.9.1992 lahjaksi hovioikeuden perinnehuoneen kokoelmiin miniatyyrimaalauksen, joka esittää Olof Langensteinia kustavilaisessa asussa. Muotokova on tehty vesiväreillä (guassi) ohuelle norsunluulle. Tekijää ei tiedetä.
Muotokuvan lahjoittivat hovioikeudelle Olof Langensteinin tyttären Kristina Maria Aurénin (1786-1851) tyttären tyttären tyttären tyttäret lehtori Eivi Lihtonen ja kirjailija Ritva Viljamaa. (26)
Hovioikeus on kustantanut muotokuvasta taidepostikortin onnitteluksi juhlivalle kirjastolaitokselle. Suomalaiset ovat maailman lukevinta kansaa, mistä kuuluu suurelta osin kunnia kehittyneelle kirjastolaitokselle sekä niille miehille ja naisille, jotka ovat panneet kehityksen alkuun ja vieneet sitä eteenpäin.
Pääasiallisesti Suomen Euroopan Neuvostoon liittymisen seurauksena eduskunta paraikaa uudistaa muun muassa hallitusmuodon II lukua ja kirjaa siihen ihmisten perusoikeudet. Yleiseurooppalaisen oikeuskäsityksen mukaan valtiosäännössä tulee olla määräykset perusoikeuksista. Perusoikeudet rinnastuvat ylikansallisiin ihmisoikeuksiin, jotka Suomi on tunnustanut itseään sitoviksi.
Esityksen (1993 vp-HE 309 II luku 13 § 2 mom.) mukaan julkisen vallan on muun muassa turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Perusteluissa viitataan mm. julkisen vallan velvollisuuteen ylläpitää kirjastolaitosta.
Mikä on tämän arvokkaampi lahja ja tunnustus 200-vuotiselle kirjastolaitokselle. Oikeus maksuttomaan kirjastopalveluun on ihmisen perusoikeus, ylikansallisella termillä ihmisoikeus. Olof Langensteinin ja lukuseuran perintöä on vaalittava siitäkin huolimatta, että julkisella taloudella on vaikeat vuodet takana ja samanlaisia vuosia vielä edessä.
Artikkeli on julkaistu Lakimies-lehden eripainoksena n:o 7,1994
Artikkelin kirjoittaja on
Vaasan hovioikeuden presidentti
Lähdeviitteet
(7) Wasa Hofrätts Presidenter o.s.v., s. 55.
(8) Luukko, Armas: Vaasan historia ll 1721-l808. Vaasa 1979 s. 686.
(9) Kirje (valokopio) Vaasan hovioikeuden perinnehuoneen kokoelmissa.
(12) Kauppiaantytär, joka halusi hyviin naimisiin s. 28.
(16) Alkio Paavo: Vaasan hovioikeuden kirjasto. Vaasan hovioikeus 1776-1976 Vasa hovrätt s. 249 ss.
(19) Alkio, Paavo: Vaasan hovioikeuden ensimmäisistä jäsenistä. Lakimies 1953 s. 45.
(23) Kruskopf, Erik: WasaTeater under 40 år. Österbottnisk årsbok 1959 s. 7.
(24) Mäkelä,Anneli: Vaasan historia III 1809-1852. Vaasa 1985 s. 391, 392.