Pikeä, painovapautta, paloviinaa ja yömyssyTuula H. Laaksovirta
Kun Suomen kirjastolaitos 9.9.1994 vietti Vaasassa yleisten kirjastojen 200-vuotisjuhlaa, kysyi professori Heikki Ylikangas juhlapuheessaan: Miksi Suomen kirjastolaitos sai alkunsa Vaasassa vuonna 1794? Oliko se sattuma vai selviö?
Juhlapuhujan vastaus on tallennettuna tähän kirjaan. Se on jännittävä kysymysten ja vastausten kudelma, jota juhlayleisö kuunteli hievahtamattoman kiinnostuneena kuin salapoliisitarinaa.
Aikalaiskuvaus
Pääjuhlan valmistelutyöstä vastanneen Vaasan läänin työryhmän lähtöajatus oli, että kirjastohistoriaa ei pidä tulkita yksipuolisesti kansallisvaltioparadigmasta lähtien. Kirjastot ovat olleet olemassa ennen kansanvalistusaatetta, ja kirjastoja on ja on ollut myös kansallisvaltioaatteesta riippumatta. Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja historian tutkimuksessa kansallisvaltiotulkintojen yksipuolisuuden osoittaminen avasi uuden väylän ajattelulle ja toi mukanaan uutta tietoa entisiin asioihin. Työryhmä totesi, että näkökulman muutos kirjastohistoriaan auttoi näkemään sadan vuoden sijasta kaksi sataa vuotta.
Juhlinnan teemaksi otettiin "Kirjasto kulttuurin osana". Lukukirjastojen historia alkoi asettua kulttuuri- ja yhteiskuntahistorian kontekstiin niiden parin vuoden aikana, jona 200-vuotisjuhlaa valmisteltiin. Paneutuminen vuoteen 1794 toi mukanaan loputtomasti uutta: Halun tietää, kuinka silloin elettiin, mitä syötiin, kuinka pukeuduttiin, mitä ihannoitiin, kuinka ajateltiin, mitä siitä ajasta on säilynyt nykyisyyteen. Olemmeko myös sen aikakauden lapsia? Pääjuhlassa ja sen yhteyteen liittyneissä tapahtumissa ja näyttelyissä pyrittiin eri tavoin kertomaan elämästä vuonna 1794.
Vaasan läänin yleisten kirjastojen 200-vuotisjuhlavuoden työryhmä innostui työstä niin, ettei se malttanut lopettaa työtään juhlintaan! Päätettiin jatkaa "Suomalaisen kirjastohistorian projektia". Pontta asialle antoi Vaasan kaupunginjohtajan Juhani Turusen pääjuhlassa antama lupaus Vaasaan perustettavasta kirjastomuseosta.
Juhlien jälkeen aloitettiin hanke Vaasan Luku-kirjaston - Läse-Bibliothek i Wasa stad säilyneiden kirjojen jäljittämiseksi. Työn teki ansiokkaasti kirjastonhoitaja ja antikvariaatin omistaja Berit Öhman. Säilyneiden kirjojen luettelo on tässä julkaisussa tallennettu - säilymään myös meidän jälkeemme. Berit Öhman on kirjaluettelon lisäksi kirjoittanut kuvauksen Vaasan Luku-kirjastosta.
Nuori Werther kärsii...
Vaasan Luku-kirjastosta on säilynyt noin joka kahdeksas nide. Jäljellä on esimerkkejä porvarillisesta romaanista, matkakertomuksista, rakkausjatkokertomuksista ja runoista.
Nuori Werther kärsii edelleen, sillä yksi säilyneistä teoksista on vuonna 1798 Tukholmassa ilmestynyt: Werthers nöjen som yngling; Werthers lidande och nöjen som man.
Ei enempää eikä vähempää kuin matkalle maailman ympäri vie John Turnbull teoksellaan Resa omkring Jorden åren 1800 till 1804. Teos on saksasta käännetty ja kääntäjäkin mainitaan. Myös matkoja Eurooppaan, Afrikkaan ja Aasiaan voi tehdä Carl Thunbergin opastamana 1770 - 1779 ajan hengessä.
Ajan kuuluisimpien hengenmiesten jälkiä löytyy edelleen. Thomander Joh. Henr. on kirjoittanut Brutuksen: viisiosaisen tragedian Voltairen mukaan. Samassa niteessä on yllättäen myös Thomas Mooren runoja.
Kun tämän ajan kirjallisuus alkaa kiehtoa ja haluaa tutustua vaikkapa Euroopassa valtavaa huomiota niittäneen Madame de Staelin tuotantoon, voi matkustaa "lukuseurareittiä" rannikolla pohjoiseen - Kokkolaan. Siellä on tallessa tämän aikansa puhutuimman naisen ja poliittisen vaikuttajan tuotantoa: romanttisia, poliittisia paljastusromaaneja, joita naiset lukivat niiden tunteikkuuden takia ja miehet niiden sisältämän poliittisen koodiston takia. Kokkolan lukuseuran kirjasto on aarteisto, joka kuin ihmeen kaupalla on säilynyt nykypäiviin asti lähes kokonaisuudessaan ja käsittää 923 teosta!
Vaasan Luku-kirjaston kirjoja on sittenkin säilynyt yllättävän paljon huolimatta tulipalosta, sodista, muutoista, kirjastojen lakkauttamisista ja kirjojen käytöstä kaksi sataa vuotta! En ole varmaan ainoa, joka aprikoi, mahtaako meidän nykyisistä kokoelmistamme vuonna 2194 olla suhteellisesti ottaen näin paljon jäljellä.
Monien kulttuuripersoonien elämäntyö tuli uudelleen tarkasteluun juhlavuoden innoittamana. Merkittävimpiä tietysti olivat Vaasan lukukirjaston perustaja, hovioikeudenneuvos Olof Langenstein, ja Kokkolan lukuseuran - Förening af et Läsande Sällskap i Gamle Carleby, 28.6.1800, perustaja ja painovapauden kiivaas puolestapuhuja Anders Chydenius. Itseäni jäi kiehtomaan hovioikeuden presidentin puoliso Louise Charlotte Reuterholm, jonka kielitaitoa ja sivistyneisyyttä italialainen tutkimusmatkailija Giuseppe Acerbi kuvaili 1799 Vaasan käyntinsä yhteydessä matkakirjassaan. L. C. Reuterholmin kirjoittama kirje kirjastonhoitaja Langensteinille ja lahjoittama taulu Luku-kirjastolle kertovat, että kirjastohankkeen henkisenä taustavoimana ja kirjojen ostajina ja lukijoina ei ollut vain miehiä.
200-vuotisjuhlaa valmistelleen Vaasan työryhmän omaksuma uusi tarkastelutapa ei suinkaan sulkenut pois sitä, mitä jo tiesimme yleisten kirjastojen syntyhistoriasta. Se on edelleen tutkittuna olemassa ja epäilemättä hyvä pohja kirjastojen määrän, merkityksen ja laajuuden selittämisessä. Kansanvalistusaate oli pohja, josta kirjastoaate roihahti uudelleen paloon lukukirjastojen jo sammuttua toimintamuotona. Työväenliike oli toinen tärkeä kansan sivistystason nostamiseen tähtäävä aate, joka näki kirjastoissa mahdollisuuden aatteen toteuttamiseen. Suomen kansa sai siten tuta monin tavoin kirjaviisauden tärkeyden ja lukemisen henkeä kohottavan vaikutuksen. Niinpä porvarillinen romaani, matkakertomukset ja poliittiset paljastusteokset löytävät edelleen tiensä yöpöydillemme.
Kun kirjastolaitoksen historiasta puhutaan, Renvallin vuonna 1962 kirjoittamasta varoituksesta on edelleen hyvä ottaa vaari: "Kun ajatuksissa lähestytään menneisyyden ilmiötä ja varsinkin kun lähdetään syventymään nykyään toimivan laitoksen menneisiin vaiheisiin, on vaikeata välttää erästä historiallisten ilmiöden tarkastelussa helposti syntyvää näkövirhettä. Katsomme, että laitos sellaisena kuin se nykyään on, edustaa sen luonnollista ja oikeata muotoa... jos sieltä sitten tapaamme vain osan nykyisen ilmiön piirteistä, katsomme helposti, että vastaava ilmiö on silloin ollut vajavainen ja sitä vajavaisempi, kuta vähemmän se muistuttaa nykyisiä oloja...".
Artikkelin kirjoittaja on Vaasan läänin yleisten kirjastojen 200-vuotisjuhlavuoden työryhmän puheenjohtaja
Tähän teokseen läheisesti liittyvät aikaisemmat julkaisut:
- Yleiset kirjastot Suomessa 200 vuotta: juhlakirja 2.8.1794... = De allmänna biblioteken i Finland : festkrift... / julk. Vaasan läänin yleisten kirjastojen 200-vuotisjuhlavuoden työryhmä. - Vaasa 1994.
- 200 vuotta lukuhalua: näyttely Eduskunnan kirjastossa 10.10.1994-30.11.1994 = Läslust i 200 år : utställning i Riksdagsbiblioteket.... - Helsinki 1994.