Kirjoittanut Berit Öhman.

Vasa svenska lyceumin kirjastolla on pitkä ja vaiheikas historia, alkaen 1600-luvulta jolloin Wasa trivialskola aloitti toimintansa. Koululla oli pieni kirjasto, joka liitettiin Vasa gymnasiumin kirjastoon, kun koulu perustettiin 1844. Vasa gymnasiumin perustaminen johti kirjalahjoitusten vyöryyn. Kaikki, joilla oli kirjoja halusivat lahjoittaa joitakin uudelle koululle, koettiinhan gymnasiumin perustaminen erittäin suurena asiana. Lahjoittajien joukosta löytyy pappeja, virkamiehiä, juristeja, maanmittareita ja kauppiaita ympäri Pohjanmaata mutta myös kauempaa. Suurin erillinen lahjoitus saapui Ruotsista Vapaaherra Axel Reuterholmin lahjoitettua sukunsa kirjastoista yli 6 000 kirjaa. Nämä lähetettiin ensin Keisarillisen Alexanterin yliopiston kirjastoon. Axel Reuterholmin isä Axel Christian Reuterholm oli toiminut hovioikeuden presidenttinä Vaasassa, joten ne kiriat, joita yliopiston kirjasto ei tarvinnut määrättiin lähetettäväksi Vasa gymnasiumin kirjastoon. Noin 1 900 Reuterholmien kirjaa liikeni Vaasaan. Kirjat saapuivat Vaasaan juuri ennen paloa 1852, jolloin suurin osa kirjastosta tuhoutui, joukossa nämä kirjat. Kirjaston 7 000 kirjasta vain noin 1 000 säilyi, nimittäin ne joita koulun vahtimestari ei ehtinyt heittää ulos Wasastjernan talosta, missä kirjasto sijaitsi. Tämä kivitalo oli nimittäin yksi harvoista taloista, jotha selvisivät palosta. Ulosheitetyt kirjat tuhoutuivat liekkeihin ja veteen. Gymnasiumin kirjastosta on tarkat tiedot sillä palosta säilyi kirjaston silloinen hankintaluettelo. Kyseisestä luettelosta löytyy myös koko Reuterholmien lahjoitus. Palon jälkeen koulu siirrettiin Pietarsaareen, missä se toimi seuraavat 11 vuotta. Kirjastoa alettiin taas kartuttaa. Uusi hankintaluettelo alkaa vuodesta 1855 tuhannella palosta säästyneellä kirjalla. Luettelosta löytyy myös tiedot niistä 400 kirjasta, jotka yliopiston kirjasto lahjoitti Vaasaan. Tukholman Kungliga Biblioteketin kirjastonjohtaja A.I. Arwidsson keräsi yli 1 700 kirjan lahjoituksen Ruotsista. Toinen suurlahjoittaja oli ruotsalainen historioitsija ja koulumies Anders Fryxell, jonka lahjoituskirje löytyy kirjastosta. Vasa gymnasium ja alkeiskoulu (Vasa högre elementarskola) sulautuivat yhteen 1872 nimellä Vasa lyceum, sittemmin käytännön syistä Vasa svenska lyceum. Koulujen kirjastot yhdistettiin ja luetteloitiin. Luettelointi­ ja luokitustyön suoritti koulun silloinen rehtori Oskar Rancken, joka kehitti tätä varten oman luokitusjärjestelmän. Kirjat on vielä tänä päivänä järjestetty Ranckenin järjestelmän mukaan. Kirjastossa oli alkujaan noin 6 000 kirjaa. Kokoelmat karttuivat tasaista tahtia, suurin osa jälleen lahjoituksina mutta myös ostoina ja vaihtoina. Kokoelmissa oli 1963 yli 30 000 teosta 50 000 niteenä. 1960-luvun jälkeen ja varsinkin koulun muututtua valtiolliseksi harjoituskouluksi 1974-75 uusia hankintoja ei enää tehty tähän kirjastoon vaan perustettiin uusi nykyaikainen koulukirjasto oppilaitten tarpeita varten. Koulun vanha hyvin tieteellinen kirjasto jäi nukkumaan Ruususen untaan tähän päivään saakka. Tällä vuosisadalla kirjasto ei oikeastaan koskaan ollut koululaisten käytössä. Sitä hoiti joku koulun lehtoreista tai rehtori. Vain harvat oppilaat ovat koskaan edes saaneet käydä niin salaperäiseksi muodostuneessa kirjastossa. Vielä l800­luvulla kirjaston aukioloajoista ilmoitettiin paikallisissa lehdissä. Kirjastoa saivat siis käyttää myös koulun ulkopuoliset henkilöt. Ruususen unen hyvä puoli on, että kirjasto on säilynyt koskemattomana alkuperäisenä kokonaisuutena. Näin se onkin suurin säilynyt koulukirjasto Suomessa. Palosta, sodista, evakuoinnista ja monisatavuotisesta käytöstä huolimatta kirjoja on säilynyt huomattavan paljon. Monet ovat kuitenkin ymmärrettävistä syistä huonokuntoisia. Kirjojen omistushistoria on mielestäni sisältöäkin mielenkiintoisempi. Ehkä juuri kirjastonhoitajaminäni haluaa tietää kuka on lukenut mitäkin, koska ja missä. Lyseon kirjasto on tässä mielessä varsinainen aarreaitta. Useimmista kirjoista löytyy mitä mielenkiintoisimpia omistajamerkintöjä, exlibriksiä, ostomerkintöjä ja kommentteja. Merkintä "Liber Scolae Trivialis Wasensis" osoittaa että kirja on kuulunut triviaalikoulun kirjastoon, koulun jossa mm. Johan Ludvig Runeberg ja Per Kalm ovat aloittaneet opintiensä. Ehkä Runeberg on laulanut siitä käsinkirjoitetusta laulukirjasta, joka vielä löytyy kirjastosta. Triviaalikoulun jäljiltä löytyy myös Martin Lutherin Biblia, das ist die Ganze Heilige Schrifft, painettu Wittenbergissä 1594. Toinen on Philip Loniceruksen Theatrum historicum painettu Frankfurtissa 1575 sekä Daniel Fridericin laulusta koostuva kirja 1600-luvulta.

Vaasan Luku-Kirjasto

Syksyllä 1994 yleiset kirjastot viettivät 200-vuotisjuhliaan Vaasassa, koska tänne perustettiin ensimmäinen varsinainen lainakirjasto 1794, nimittäin Vaasan Luku-Kirjasto, Läse-Bibliotheket i Wasa. Samankaltaisia perustettiin myös Kokkolaan 1800 Anders Chydeniuksen toimesta sekä mm. Uuteenkaarlepyyhyn, Turkuun ja Helsinkiin. Pohjanmaan rannikkokaupungit olivat 1700-luvulla kirjastotoiminnan edelläkävijöitä. Markkinatalous kukoisti, ulkomaankauppa oli vilkasta, valistusajan aatteet sekä tietysti sananvapausaate levisivät. Tarvittiin paljon tietoa eri maista, kulttuureista ja luonnontieteistä. Perustajajäseniä olivat Vaasassa hovioikeuden virkamiehet Olof Langenstein ja Axel Christian Reuterholm. Vaasan Luku-Kirjastossa oli parhaina aikoina yli 1 000 kirjaa ja sitä käytettiin vilkkaasti. Tietämäni mukaan kovin paljon arkistomateriaalia kirjastosta ei ole säilynyt. Kirjaluetteloita löytyy kuitenkin, joten kirjaston koostumuksesta ja eri aihepiireistä voi saada hyvän kuvan. Kirjat ostettiin todennäköisesti enimmäkseen Ruotsista, koska vaasalaisilla oli hyvin tiiviit yhteydet mm. Tukholmaan. Vaasassa ei tähän aikaan ollut omaa kirjakauppaa. Varojen puutteeseen sekä sensuuriviranomaisten alituisiin huomautuksiin ja kiristyneisiin otteisiin kyllästyneet kirjaston ylläpitäjät päättivät lakkauttaa kirjastotoiminnan 1845. Osa kirjoista myytiin huutokaupassa, mutta suurin osa noin 800 kirjaa lahjoitettiin Vasa gymnasiumin kirjastolle. Melkein kaikki näistä tuhoutuivat Vaasan palossa. Muutamia kirjaston exlibriksillä varustettuja kirjoja on vilahtanut ohitseni silloin tällöin. Huomatessani niitä enemmänkin lyseon kirjastossa päätin kerätä kaikista niistä säilyneistä kirjoista tiedot jotka pystyin löytämään. Lopulta löytyi 10 nimekettä Pohjanmaan museosta, 20 nimekettä Vaasan kaupunginkirjastosta ja 81 nimekettä lyseon kirjastosta. Nimekkeitä on kuitenkin enemmän, koska monia teoksia löytyy yhteensidottuna. Kirjoista on julkaistu toimittamani painettu luettelo ''Läse-Bibliotheket i Wasa 1794-1845", tavallaan jatko-osana kirjastojen juhlavuoden juhlakirjaan. Kirjat ovat helposti tunnistettavissa samantyyppisistä sidoksista sekä neljästä eri exlibriksestä. Kirjojen joukossa on kevyttä viihdekirjallisuutta, matkakertomuksia, romaaneja, näytelmiä, runoja ym. lähinnä ruotsinkielistä kirjallisuutta.

Reuterholmin suvun kirjalahjoitus

Kuten aikaisemmin olen todennut Reuterholmin suvun kirjalahjoituksesta 1 900 kirjaa päätyi Vaasaan. Yleisesti on luultu että kaikki tuhoutuivat palossa. Lyseon kirjastosta on kuitenkin löytynyt ainakin 70 teosta, jotka ovat kuuluneet tähän lahjoitukseen. Säilyneet kirjat ovat suvun esi­isän Nils Esbjörnsson Reuterholmin, Gustaf Adolf Reuterholmin sekä hänen setänsä Gustaf Gottfrid Reuterholmin kirjastoista. Myös Carl Axel Reuterholmin kirjoja löytyy. Hän on kirjoittanut kirjoihin nimensä tai kanteen kultakirjaimin C.A.R. Muilla on kauniit exlibrikset. Kirjojen joukosta voin mainita Andreas von Henelin, Det anno MDCCXXXV florerande Swerige eller Fullkommelig Beskrifning om den... Regerings Författning, Inrättning och Beskaffenhet uti Riket. Kirjassa on mm. tietoja Vaasan rovastikunnasta ja Vaasan triviaalikoulusta. Mielenkiintoisia kirjoja ovat katolisen kirkon pannaanjulistamistaan kirjoista ja kirjailijoista julkaisema: Index auctorum et librorum qui ab officia Sanctae Rom... painettu Bolognassa 1559 sekä Lodovico Rigettin julkaisema Rime piacevoli di Cesare Caporali, painettu 1592. Muista mainitsen Ludvig Holbergin Nicolai Klimii iter subterranevm painettu Kööpenhaminassa ja Leipzigissä 1741 sekä Johannes Messeniuksen Scondia illustrata osat I-VIII, painettu Tukholmassa 1700-03. Kirjastolla on myös toinen täydellinen kappale tästä teoksesta. Kauniiseen nahkasidokseen sidottuun kirjaan Handlingar rörande jubelfesten uti Upsala 1793 on kanteen kirjoitettu kultakirjaimin: Denna bok öfverlämnas till Hans Excellence presidenten en af rikets herrar baron Gustaf Adolph Reuterholm uppå samtelige prästerskapets vägnar af Ärcke Biskoppen år 1793. Tämän kirjan hän sai ollessaan valtansa huipulla Ruotsin kamarikollegin presidenttinä ja Kustaa IV Adolfin holhoojahallituksen johtajana. Gustaf Gottfrid Reuterholmin kirjastosta on säilynyt vain yksi kirja Johan Walleriuksen Hydrologia eller Watturiket, painettu Tukholmassa 1748.

Helsingin yliopiston kirjaston lahjoitus

Käydessäni läpi kirjastoa löytyi kirjoja, joissa oli minulle vieraita hyllymerkintöjä sekä kirjojen selässä että sisällä. Nämä herättivät mielenkiintoni. Kirjojen alkuperä selvisi ollessani yhteydessä Helsingin yliopiston kirjastoon, lähinnä Sirkka Havuun. Signum-merkinnät ovat nimittäin yliopiston kirjaston omia. Kirjat kuuluvat yliopiston kirjaston Vasa gymnasiumille antamaan palon jälkeiseen 400 kirjan lahjoitukseen. Toistaiseksi olen identifioinut noin 70 kirjaa tästä lahjoituksesta. Kirjojen selässä olevat numerolaput osoittavat kuitenkin että kirjat tulevat vieläkin kauempaa. Osa kirjoista kuuluu nimittäin yliopiston kirjaston saamiin suurlahjoituksiin Venäjältä. Näistä lahjoituksista löytyy tietoa mm. yliopiston kirjaston julkaisemasta näyttelyluettelosta, Pietarin kirjoja ­ Böcker från S:t Petersburg. 1991. Vaasan lyseon kirjoista ovat siis muutamat kuuluneet Hatsinan palatsin kirjastoon. Marmoripalatsin kirjastoon sekä Pietarin tiedeakatemian kirjastoon. Kirjojen joukosta löytyy lyseon kirjaston vanhimpia ja mielenkiintoisimpia kirjoja. Muutamista löytyy Michail Lomonosovin tai Konstantin Matvejevin nimet. Tacituksen Operasta, painettu Antwerpenissä 1627, löytyy liettualais-puolalaisen Radzivillin ruhtinassuvun exlibris. Lyseon kirjaston vanhin kirja, Aldus Manutiuksen painama Nicolaus Perottuksen Cornucopiae, painettu 1513, tulee alkujaan Hatsinan kirjastosta. Nämä kirjat vaatisivat oman messunsa. En ole kuitenkaan toistaiseksi ehtinyt tutkia näitä kirjoja tarkemmin. Lyseon kirjastolla on erittäin siisti Michael Agricolan Se Wsi Testamentti. Alusta ja lopusta puuttuu kuitenkin muutama sivu. Kirjastosta löytyy noin sata muuta 1500-luvulla painettua kirjaa. Näistä mainitsen Henric Petrinan 1567 Baiselissa painama Olaus Magnuksen Historia de gentibus septentrionalibus, Laurentius Petrin Postilla, painettu Tukholmassa 1555; Olaus Petrin Emoot the gruffueligha eedher och Gudz försmädelse som nu allmenneligha brukas, painettu Amund Laurentsonilla 1560; osa Olaus Petrin kirjasta Jobs bok, painettu 1563 sekä samassa sidoksessa myös osa Laurentius Petrin Emot dryckenskap, painettu Amund Laurentsonilla 1560. Laurentitus Petrin Postillan tiedetään pelastuneen Vaasan palossa. Se vaurioitui kuitenkin pahoin. Kokoelmissa on myös Uppsalan kokouksen paätös Concilium...de creatum Upsaliense vuodesta 1593, jolla vahvistettiin uskonpuhdistus. Ericus Erici Sorolaisen Postillan ensimmäinen osa, painettu 1621, Manuale Finnonicum vuodesta 1653 sekä Rostockissa 1625 painettu Piae Cantiones ovat esimerkkejä 1600-luvun kirjallisuudesta. Kirjastossa on myös Turussa painettuja teoksia, akateemisia väitöskirjoja, ruumissaarnoja, henkilörunoja sekä useita Johannes Gezelius vanh. teoksia. Esimerkkinä mainitsen Några Christeligha BootPredikningar aff Isak Rothovius, Pietari Waldin 1643 painama kirjanen, Johannes Gezelinksen Suomenkielinen Wirsi ja Ewangeliumi kirja... painettu 1668 ja Dominicalia festivalia evangelia, Graeco-latina vuodesta 1687. Martinus Matthaei Gammals Til Gudz kyrkio, en liten gyldenne altartaffla on myös Pietari Waldin painama, mutta jo vuodelta 1632, jolloin hän toimi Ruotsissa. Martinus Gammal toimi sensijaan myöhemmin 1660-luvulla kirkkoherrana Vöyrillä. Pensees de Cicero ja C. Nettelbladtin Swedische Bibliotec, sen viides osa painettu 1736, ovat siitä mielenkiintoisia, että ne ovat kuuluneet Carl Gustaf Tessinin kirjastoon. Hänen kaunis nimikirjoituksensa löytyy kirjoista. Siitä, miten kirjat ovat joutuneet lyseon kirjastoon, ei ole tietoa. Suoraa yhteyttä Vaasaan hänellä tiettävästi ei ollut. Kirjastossa on myös ensimmäinen osa Nettelbladtin kirjasta. Tämä on ollut Anders Fryxellin omistuksessa. Mielenkiintoinen kirja on myös Museum Tessinianum. herr Carl Gust. Tessins naturaliesamling vuodelta 1753. Kirjan nimiösivulla löytyy maininta Denne Boken har jag af Hans Excell. Gref Tessins egen hand till skenks bekommit, Stockh. den 10 de Febr 1754. J. Mauritz Klinckowström. Siitä, miten tämä kirja on päätynyt Vaasaan, ei myöskään ole tietoa. Kirjastossa on myös Johan Henrik Tawastin exlibriksellä varustettuja kirjoja mm. viisiosainen Corneillen Poemes dramatiques, painettu Pariisissa 1722.

Oskar Ranckenin kirjasto

Johan Oskar Immanuel Rancken (1824-1895) toimi koko elinikänsä Vaasassa ensin Wasa gymnasiumin lehtorina vuodesta 1846 ja myöhemmin perustetun lyseon rehtorina 1874-76. Lähtiessään eläkkeelle hän lahjoitti kaikki yksityiskokoelmansa lyseolle. Kokoelmiin kuului hänen itsensä ja oppilaidensa ruotsinkielisellä Pohjanmaalla tehdyt kansansatu- ja kansanlaulutallennukset, hänen itsensä sekä monen sukulaisen välinen kirjeenvaihto, muuta arkistomateriaalia kuten kutsukortteja, konserttiohjelmia ym., mitallikokoelma, esineitä, tauluja sekä hänen valtava yksityiskirjastonsa. Osa arkistomateriaalista on sijoitettu Svenska Litteratursällskapetiin, Kansallismuseoon, Helsingin yliopiston kirjastoon sekä Åbo Akademihin. Hänen kirjastonsa on kuitenkin kokonaisuutena Vaasassa sijoitettuna lyseon kirjastoon erillisenä osana. Käydessäni läpi lyseon kirjastoa olen myös jonkun verran tutustunut tähän kirjastoon. Kirjat on järjestetty saman luokitusjärjestelmän mukaan kuin muu kirjasto. Kirjoista löytyy vain yksinkertainen aiheenmukainen luettelo, tehty Ranckenin kuoleman jälkeen 1902-03. Ranckenin kirjasto sisältää Ragnar Krookin mukaan (Vasa svenska lyceum I874-1949) 6 749 teosta 11 937 niteenä. Tähän ei tosin ole laskettu niitä valtavia määriä päivälehtiä, aikakauslehtiä väitöskirjoja ym. pienpainatteita, joita kokoelma sisältää. Läpikäytyäni kokoelmaa löytyi myös jonkun verran luetteloimattomia kirjoja. Oskar Rancken ei ollut bibliofiili siinä mielessä että hän olisi systemaattisesti kerännyt tiettyä aihepiiriä, erittäin harvinaisia kirjoja, Fennicaa, jonkun kiriailijan teoksia tai muuta vastaavaa. Hän säästi sitä vastoin kaikki mahdolliset painotuotteet ja esineet, mitkä eteen tuli, myös sellaiset, mitkä hänen aikalaisistaan vaikuttivat vähäpätöisiltä. Tämän takia esimerkiksi pienpainatteiden joukosta saattaa löytyä paljon sellaista mitä muualla ei ole säästynyt. Jo ensimmäinen läpikäyntini on osoittanut tämän todeksi. Vaikka hänen kokoelmissaan on paljon kirjeitä ja muistiinpanoja, hänen kirjankeräilystään tai luokitusjärjestelmän kehityksestä ei toistaiseksi ole löytynyt paljonkaan tietoa. Minun on pelkästään kokoelman perusteella täytynyt päätellä, mitä tietä hän on saanut kirjoja omistukseensa. Hän ei, kuten hän itse mainitsee eräässä artikkelissa, ole voinut pienellä palkallaan, jolla hänen piti elättää iso perhe, ostaa kaikkia kirjoja. Onkin selvinnyt, että hän on perinyt mm. isänsä Engelbrekt Ranckenin kirjaston sekä saanut monia lahjoituksia. Hän on lehdistöasiamiehenä Vaasassa saanut kaikki vaasalaisten kirjapainojen painotuotteet, jotka hän myös on tunnollisesti säästänyt. Hänen tiedetään kuitenkin ostaneen appensa C.H. Aspin kirjaston. C.H. Asp oli suuri kirjankeräilija, joka useaan otteeseen lahjoitti kirjoja Helsingin yliopiston kirjastolle. Tästä on esimerkkinä Fennica-kirjallisuudestaan tärkeä Langenstein-Aspin lahjoituskokoelma.

Ranckenin kirjaston harvinaisuuksia

Pienpainatteiden joukosta löytyy mitä mielenkiintoisimpia julkaisuja. Laajuutensa vuoksi vain osa on käyty läpi. Kokoelmassa on satoja kirjahuutokauppaluetteloita. Nämä ovat harvinaisia jo tilapäisyytensä vuoksi. Ne antavat hyvän kuvan siitä, mitä eri henkilöitten kirjastoissa oli tähän aikaan ja myös viitteitä Ranckenin kirjakeräilyn teistä ja vaivoista. Luetteloita löytyy J.R. Winterin Ispoisissa 1888 myydystä kirjastosta, arkkipiispa Jacob Tengströmin kirjastosta myyty Turussa 1833, Franz Mikael Franzenin, Gustaf Gadolinin ja piispa Jac. J. Haartmanin kirjastoista muutamia mainitakseni. Rancken on saästänyt luetteloita yleisistä kirjahuutokaupoista mm. Vaasassa, Lappväärtissä, Närpiössä, Koivulahdessa, Kaskisissa ja Vöyrillä. Pohjanmaan pikkukylissä ja kaupungeissa ei ollut kirjakauppoja, joten huutokaupat olivat tärkeitä tilaisuuksia niille, jotka halusivat lukemista. Ranckenilla oli myös hallussaan Henrik Gabriel Porthanin kirjaston luettelo Catalogus librorum ja Johannes Schefferuksen Svecia literata... vuodelta 1680. Pienpainatteiden joukosta on löytynyt 47 Vaasan ensimmäisen kirjanpainajan Georg Wilhelm Londicerin sekä hänen poikansa Carl Anton Londicerin painamaa julkaisua vuodesta 1777 eteenpäin. Nämä pienet mitättömät julkaisut ovat absoluuttisen harvinaisia, käyttääkseni Petrus Alopaeuksen termiä, mutta myös suhteellisen harvinaisia ajatellen niiden paikallista kirjahistoriallista merkitystä. Esimerkkinä voin mainita: Yxi merkillinen wijsu Oravaisten sodasta Wörin pitajäs... 1809, Talonpojan sää ja ilmakirja, Joulu wirsi, Tvänne wackra sjömanswisor, En mäkta skön och härlig prophetia Sibyllae, Surullinen weisu murhasta joka tapahtui Kauhavalla keräjäpaikalla... v. 1829 sekä Christfrid Gananderin kokoama Uudempia uloswalituita satuja nuorten peränajatuxen teroituxexi... 1784. Kirjastossa on myös laaja kokoelma Suomessa esiintyviä teatteri­ ja muita seurueita esitteleviä julisteita 1800­luvulta. Näin laajaa kokoelmaa tuskin on missään Helsingin pohjoispuolella. Mielenkiintoinen on Benedictus Olain En nyttig läkarbok Tukholmassa Anders Torstenssonin painamana 1578. sekä Laurentius Petrin Dialogus om then förwandling som medh messonne skedde, painettu Wittenbergissä 1587. Myös kolme Philip Melanchtonin kirjaa löytyy. nimittäin Liber de Anima recognitus vuodelta 1552, Ethica doctrine elementa... painettu 1589 ja Qvaestiones Grammaticae ex Philippo Potissimum Melanthone in usum scholae Harmburgensis collectae vuodelta 1592. Kirjastossa on myös useita 1600-luvulla painettuja kirjoja; Johannes Schefferuksen Lapponia, painettu 1673, Jakob Zaders Brudhens ährekrona Eskil Matsonin painamana 1620, Ericus Erici Sorolaisen Postillan molemmat osat, Lasten paras tawara, Johan Winterin 1695 painama laitos. Vajavainen Tukholmassa painettu kirkkokäsikirja on mielenkiintoinen, koska kirjassa on käsinkirjoitettuja laulujen käännöksiä suomeksi sekä Ignatius Meurerin 1664-65 painama Manuale Finnonicum. Kirjastossa on useita kirjoja, joissa on katolisen ajan käsikirjoituksista tehdyt kannet. Tällaisia ovat Johannes Botvidin Likprediktingar vuodelta 1628 sekä toinen osa Laurentius Paulinuksen teoksesta Ethicae Christianae, painettu 1629. Valistusajan kirjallisuus on hyvin edustettuna. Näistä voin mainita Per Kalmin kolmiosainen En resa til Norra America, painettu 1753-1761, useita Carl von Linnen teoksia sekä Johan Cneiffin Huskur huru en tilbörlig lanthushållning skyndsammast synes kunna upphjelpas i Österbotten. Akateemisia väitöskirjoja on toistaiseksi löytynyt 40 Turussa 1600-luvulla painettua, yli 400 1700-luvulla painettua, joista noin 70 Per Kalmin itsensä tai hänen johdollaan tehtyä ja noin 100 Per-Adrian Gaddin väitöskirjaa. Vanhin on Axelius Kempen Ethica virtutis moralis natura Pietari Waldin painamana 1649.

Kuten aikaisemmin mainitsin Oskar Rancken sai periä isänsä Engelbrekt Ranckenin kirjaston. Mietoisissa asuva pappi oli myös tunnettu kulttuurihenkilö. Hän oli erittäin kiinnostunut kirjallisuudesta. Hänellä oli yhteyksiä sen ajan yhteiskunnallisiin vaikuttajiin sekä Suomessa että Ruotsissa, siitä kertoo hänen laaja kirjeenvaihtonsa. Hän oli hyvä ystävä myös A.I. Arwidssonin kanssa. Monet kirjat ovatkin osoittautuneet tulevan alunperin Engelbrektin kirjastosta, tai sen kautta vielä kauempaa. Hänen omistamistaan kirjoista löytyy mielenkiintoisia omistajamerkintöjä lähinnä 1700-luvulta. Kirjastossa on kaksi teosta, jotka ovat kuuluneet Per Kalmille, nimittäin Oeconomia, Läse­Book för hästar booskap, sampt andra stora och små kreatur, jonka Kalm on merkintöjensä mukaan ostanut Tukholmassa 1751 sekä J. Coleriuksen Oeconomia thet är huushåldsundervisning, painettu Tukholmassa 1694. Toinen kirjanomistaja on Vaasassa syntynyt Tukholmassa toiminut lääkäri Carl-Michael Bellmanin ystävä Anders Bladh. Kahdessa kirjassa, Die höchst-nöthige erkenntnis des Menschen... HausReise- und FeldApotheke sekä Daniel Sennertuksen Practicae Medicinae, painettu 1631, on hänen omistajamerkintänsä. Myös Oskar Ranckenin setien Johan Gustav Ranckenin ja Viipurin hovioikeudenneuvoksen Nils Efraim Ranckenin kirjastoista on vaeltanut kirjoja Vaasaan. J.G. Ranckenin kirjastosta on peräisin kaksiosainen Sophocleen Tragoedia. Kirja on kuitenkin omistajamerkinnän mukaan alunperin kuulunut Henrik Gabriel Porthanille. Oskar Ranckenin kirjaston tähän mennessä arvokkain kirja on peräisin Nils Efraim Ranckenin kirjastosta, nimittäin Valerius Maximuksen Dictorum & factorum memorabilium, painettu 1528. Kirja on nimittäin kuulunut itsensä Mikael Agricolan omaan kirjastoon. Hänen helposti tunnistettava nimikirjoituksensa löytyy kirjan nimiösivulta. Hän on merkinnyt ostaneensa sen Turussa 1532. Samoihin kansiin on luultavasti 1700-luvulla sidottu kolme eri teosta, joista yllä mainittu on toisena. Varmuudella ei voi sanoa ovatko muutkin teokset kuuluneet hänelle. Kirjan tiestä Agricolan kirjastosta Nils Efraim Ranckenin kirjastoon, ei toistaiseksi ole tietoa. Oskar Rancken on tiennyt kirjan alkuperästä. Hän on nimittäin kirjoittanut siitä kirjeen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle. Kirjaa ei ole luetteloitu, joten tieto kirjan olemassaolosta hävisi Ranckenin kuoltua. Kirjaa on kysellyt Helsingin yliopiston kirjastosta ainakin Ragnar Dahlberg. Sitä ei kuitenkaan ole löydetty. Nyt tämä kirja on taas saanut ansaitsemansa kunniapaikan Ranckenin kirjastossa. Itselleni löytö oli vuoden kohokohta. Mainitsemieni kirjanomistajien lisäksi voin mainita Christian Heijenskiöldin (1759-1831), kamariherra herttua Fredrik Adolf af Östergötlandin hovissa, Aino Elisabeth Tauben, jonka Kajsa Warghs kokbok löytyy kirjastosta, kamreeri Fredrik Gustav Långhjelmin ja muita hänen sukuunsa kuuluvia henkilöitä sekä Christfrid Gananderin. Olen maininnut vain muutamia, omasta mielestäni tärkeitä ja arvokkaita kirjoja ja kirjanomistajia. Joku muu olisi varmaan valinnut toisin. Lyseon kirjaston kirjat ovat, joskaan eivät kaikki kirjahistoriallisesti, niin ainakin paikallishistoriallisesti hyvin merkittäviä. Vaasasta saa matkustaa kauas löytääkseen vastaavia kirja-aarteita.

Haluaisin lopettaa Oskar Ranckenin omiin sanoihin. Ote on Vasabladetissa 24.4.l886 julkaistusta artikkelista, missä Rancken perustelee päätöstään lahjoittaa kokoelmansa Vasa svenska lyceumille: "Då jag af egen erfarenhet lifligt känner swårigheterna wid hopbringandet af t.o.m. så små samlingar som mina och klart inser den med tiden allt mer förminskade möjligheten att åter sammanföra en wäsentlig del af äldre föremål i desamma har tanken på deras i egenskap af enskild egendom nästan oundwikliga framtida förskingring kanske förstöring och derigenom omöjliggjorda användning för wetenskapliga ändamål smärtat mig hwarför jag...gerna wille weta dem bewarade till det allmannas fromma såsom ett litet inlägg i det gemensamma bildningsarbetet för fosterlandet".

Toivomus että kirjasto säilytettäisiin kokonaisuutena tuleville sukupolville on käynyt toteen. Kokoelma sijaitsee nykyään Vaasan korkeakoulujen yhteisessä tiedekirjasto Tritoniassa, jossa sitä parhaillaan luetteloidaan Tritonian tietokantaan Triaan www.tritonia.fi.

Yhteystiedot:
Tritonia Vaasan tiedekirjasto
PL 331 FIN-65101
SUOMI
puh. +358(0)63248659
www.tritonia.fi